Kiihkeät hissipuhelut jäivät taloyhtiön maksettaviksi
Vakuutusmeklarin Vahinkotarinat | osa 24
Kaikkiin vahinkoihin ei parhaastakaan vakuutuksesta ole iloa. Ilkivalta on vakuutusehtojen mukaan yleensä ilkivaltaa vain, jos siihen liittyy esinevahinko.
Kuulaat kevätyöt voivat tunnetusti herättää ihmisen ikävän toisen luo ja silloin konstit ovat monet. Liekö kevään lisääntyvä valomäärä saanut hormonit hyrräämään, kun jopa erään taloyhtiön hissiä oli keksitty käyttää eroottisiin puuhiin huhtikuun alun ja toukokuun alun välisenä ajanjaksona.
Taloyhtiö koki elämänsä yllätyksen, kun sille saapui lasku hissin hälytyspuhelimesta soitetuista puheluista. Laskun summa lähenteli kolmea tuhatta euroa.
Laskun tunnisteeseen oli häveliäästi merkitty ”Ajanvietepalvelut”. Lienee siis käynyt niin, että joku viriili henkilö oli oivaltanut, että hissin puhelimella voi soitella senssilinjoille, ja ajellut sitten kuukauden aikana luuri korvalla vähän useammankin kerroksen välin.
Taloyhtiö ei luonnollisesti ollut halukas näitä lemmenhetkiä korvaamaan omasta pussistaan, ja haki siksi korvausta ilkivaltavahingosta kiinteistövakuutuksesta. Ilkivallaltahan tuollainen teko siinä tilanteessa tuntui. Kaiken lisäksi hälytyspuhelin on kiinteistöosakeyhtiöissä pakollinen, eikä siihen voida palveluntarjoajan mukaan asettaa palvelunestoa yritysmyyntikäyttöön.
Pettymys oli suuri, kun vakuutusyhtiö hetikohta lähetti kielteisen päätöksensä. Se perusteli nihkeää suhtautumistaan sillä, ettei kiinteistölle ollut senssilinjoille soittelujen seurauksena tapahtunut suoranaista esinevahinkoa. Tästä syystä se katsoi, ettei oikeutta korvaukselle ollut.
Niin siis valitettavasti kävi, että kustannukset tästä keväisestä huumasta lankesivat taloyhtiön itsensä maksettavaksi. Tapauksesta ilmoitettiin luonnollisesti myös poliisille, mutta sitä tarina ei kerro, jäikö lemmenkipeä tekijä koskaan kiinni.
Tarinan opetus lienee se, ettei koskaan kannata ajatella, etteikö joku keksisi sellaistakin ilkivaltaa, jollaista kukaan ei ole vielä hoksannut ajatella.
Juttusarjan tarinat perustuvat todellisiin vahinkotapauksiin. Näitä yksittäisiä vahinkotapauksia ei voida soveltaa sellaisenaan minkään toisen yksittäisen vahinkotapauksen korvattavuuden arviointiin johtuen mm. vakuutusehtojen mahdollisista eroavaisuuksista ja muutoksista.
