Riesana lutikat? – TorjuntaPLUS auttaa

Koronavuodet ja lutikkaongelma – mahdoton yhtälö? Näin ainakin ajatteli eräs rouva Varsinais-Suomessa huomattuaan ihollaan punoittavia ja kutisevia jälkiä. Olihan rouva kiltisti noudattanut THL:n ohjeita ja pysytellyt Suomen kamaralla jo pidemmän aikaa, eikä vieraitakaan kahvipöydän ääressä ollut lähiaikoina pyörähtänyt. Jo iäkkäämpänä ihmisenä rouva ei enää lutikoita pystynyt omin silmin havaitsemaan ja silmälasien uusimisestakin oli kulunut jo tovi. Kutisevia jälkiä tuli lisää yö toisensa jälkeen, eikä rouva päässyt näiden yöllisten huoneistonvaltaajien jäljille.

Elokuun lopulla huoltomies vieraili rouvan luona ja siitä käynnistyi tapahtumaketju, josta rouva oli kovin kiitollinen. Huoltomies havaitsi makuuhuoneessa näiden pienten ruskeiden verenimijöiden jälkiä, jotka aamuyöntunteina olivat käyneet sängyllä aterioimassa ja keräämässä voimia valloitustöiden jatkamiseen. Huoltomies otti yhteyttä isännöitsijään ja vahinkoilmoituksen saavuttua Howdenille, lähti Anticimexin teknikko paikanpäälle tekemään lajitunnistuksen. Varmuus tästä viheliäästä yöeläimestä saatiin melko helpolla, sillä asunnosta löydettiin suuria määriä eri kehitysasteisia, eläviä ja jo kuolleitakin lutikoita. Lude kehittyy huoneenlämmössä aikuiseksi noin kahdeksassa viikossa, eli ongelma oli ollut jo pidempään asukkaan riesana.

Näiden pienten, alkujaan lepakoiden loisen hävittäminen ei aina ole ihan helppo tehtävä. Torjuntasuunnitelma oli laadittava huolella ja siihen käytettiin apuna ilmoittajan havaintoja ja asukkaan kertomuksia, sekä tuholaistorjuntateknikon kohdekartoituksessa tekemiä havaintoja. Luteiden suuren määrän vuoksi teknikko päätyi aloittamaan torjunnan mm. Verminix-pölytteellä sekä asiakkaan sohvan lämmittämisellä siihen tarkoitettua telttaa apuna käyttäen.

Nämä yölliset vipeltäjät olivatkin kovempia vastustajia kuin aluksi uskottiin. Kohdekäynnistä toiseen lutikat kokosivat joukkonsa ja pitivät tiukasti kiinni valloittamastaan huoneistosta. Torjuntatoimia kiristettiin, sänky pussitettiin toistamiseen ja sohva vietiin uudelleen telttalämmitykseen. Naapuriasuntoihin (10 asuntoa) tehtiin tarkastukset, joista yhteen vipeltäjät olivat jo ehtineet. Siellä torjunta suoritettiin välittömästi. Rouvan huoneistossa lutikka-ansoista löytyi edelleen lutikoita, jolloin lämpöteltta asennettiin uudelleen ja sinne vietiin lähes kaikki huonekalut sekä matot ja tyynyt – yksi keittiön tuoli ja tietokonetuoli puhdistettiin höyryllä, jotta asukkaalla oli paikka, johon istua. Torjuntatyö jatkui – asennettiin uusia lutikka-ansoja, vaihdettiin sängyn lutikkapussit ja höyrystettiin puhtaaksi. Käyntikertoja kertyi yhteensä 17 kappaletta, kunnes lopulta pystyttiin nostamaan lippu voitonmerkiksi. Viimeisellä kerralla tarkastettiin vielä asunnon huonekalut sekä niiden lutikka-ansat, eikä yhtään havaintoa lutikoista enää saatu – voitiin todeta torjuntatyö valmiiksi, joka arvioidaan aina tapauskohtaisesti.

Isännöitsijälle toimitettiin tuttuun tapaan jokaisesta käyntikerrasta raportti, jotta hän taloyhtiön kapteenina tiesi, mitä kohteessa tapahtui. Neljän kuukauden torjuntatyö lutikoita vastaan tuli maksamaan yhteensä 8 222,08 euroa, joka korvattiin taloyhtiölle kokonaisuudessaan Howdenin TorjuntaPLUS -ryhmävakuutuksesta – ilman omavastuuta.

Tiesitkö? Lutikka levisi Pohjoismaihin 1800-luvulla ja se saatiin jo historian kirjojen mukaan melkein häviämään monessa Euroopan maassa – 1950-luvun jälkeen niitä havaittiin enää harvakseltaan. Matkailun lisääntyminen oli lutikoiden kulta-aikaa ja niin vain ne valloittivat uudelleen myös tämän kylmän pohjolan, eikä niiden vierailuilta ole selvitty edes koronarajoitusten turvin. Viimeistään nämä koronavuodet ovat todistaneet, että Suomessa on oma ja hyvinvoiva lutikkakanta, joten näiden vipeltäjien vierailu ei vaadi tänä päivänä ulkomaanmatkailua.