TorjuntaPLUS-turvalla eroon rotista, ilman omavastuuta

Rottia takapihalla? Vaikka jo 1800-luvulla näitä pitkähäntäisiä jyrsijöitä pidettiin lemmikkeinä ja Magawa -nimisen rotan urotyöt miinanraivaajana Kambodzassa palkittiin kultaisella mitalilla vuonna 2020, ei kaikkia ilahduta moinen vierailija omalla tontilla. Näiden kesyrottien sukulainen, pihoillakin vieraileva villirotta, on totisesti aiheuttanut harmia monissa kiinteistöissä – toisinaan ihan mittavissa määrin. On siis varsin ymmärrettävää, ettei rotan vierailu takapihalla ole mukava yllätys.

Näin kävi myös eräässä taloyhtiössä Keski-Uudellamaalla, jossa aamukahviaan hörppivä asukas huomasi epämääräistä liikettä asuntonsa terassilla. Liikkuja oli vikkeläjalkainen pitkähäntäinen jyrsijä, joka epäilyttävästi vaikutti Magawan Suomessa asuvalta villiltä sukulaiselta. Päivän mittaan asukkaalle kävi ilmi, ettei hänen havaintonsa ollut ainoa laatuaan – näitä vikkeläjalkaisia liikkujia oli lähipäivinä tavattu taloyhtiön takapihalla jo muutamaan otteeseen. Tieto näistä vikkelistä miinanraivaajista tavoitti Isännöitsijän toukokuun lopulla 2021, josta 4,5 kuukauden taistelu rottia vastaan sai alkunsa. Asiasta tehtiin isännöitsijän toimittamien tietojen perusteella vahinkoilmoitus Howdenin TorjuntaPLUS -ryhmävakuutukseen, jonka jälkeen torjuntatyöt taloyhtiön pihalla käynnistyivät.

Torjuntatoimista vastaava asiantuntija Anticimexiltä laati torjuntasuunnitelman Howdenin vahinkoilmoituksessa olleiden havaintojen ja kuulemiensa kertomusten perusteella sekä tuholaistorjuntateknikon kohdekartoitusta hyväksi käyttäen. Tultiin siihen tulokseen, että torjuntatoimet olisi hyvä aloittaa kahdella etäluettavalla Smartbox -laitteella sekä kolmella mekaanisella torjunta-asemalla. Houkutteeksi laitettiin makea syötti, eli pala tarkoin valittua suklaata. Tästä toimitettiin isännöitsijälle raportti, jotta hän taloyhtiön edustajana olisi tietoinen suunnitelmasta ja osaisi tarvittavissa määrin informoida taloyhtiön asukkaita pihalla tehtävistä torjuntatöistä. Smartbox -älylaitteilla on merkittävä rooli nykyaikaisessa rottien torjuntatyössä, sillä niiden perusteella pystytään varmistamaan vipeltäjien lajike aukottomasti sekä saadaan luotettavaa tietoa torjuntatyön tehokkuudesta. Myrkkyjä käyttämällä tämä olisi mahdotonta ja lisäksi myös muille raatoja syöville metsäneläimille vaarallista.

Perinteiseen tapaan ensimmäinen saalis oli hiiri, joka on perusluonteeltaan rottaa uteliaampi ja myös rohkeampi – rotta kun on melko arka ja älykäs liikuskelija. Toisen tarkastuskäynnin jälkeen päätettiin houkute vaihtaa proteiinipitoisempaan vaihtoehtoon, sillä pihan vipeltäjät näyttivät välttelevän hiilareita. Tarkastuksia tehtiin säännöllisin välein ja saalista tuli muutamasta hiirestä useampaan rottaan. Seitsemännellä tarkastuskerralla voitiin todeta, ettei laitteiden läheisyydessä ollut enää liikettä, yhtä loukkuun jäänyttä hiirtä lukuun ottamatta. Asukkaatkaan eivät olleet tehneet enää havaintoja rotista tai niiden jäljistä, joten pystyttiin toteamaan torjuntatyö onnistuneeksi ja loukut poistettiin taloyhtiön pihalta. Isännöitsijä sai tuttuun tapaan raportin, niin kuin oli saanut kaikista aiemmista käyntikerroista – tässä viimeisessä raportissa voitiin kuitenkin aiemmista raporteista poiketen todeta rottaongelma poistuneeksi, joka aina arvioidaan tapauskohtaisesti.

Tämän kertaisen torjuntatyön todelliset kustannukset olivat 1716,16 euroa, joka kokonaisuudessaan korvattiin taloyhtiölle Howdenin TorjuntaPLUS -ryhmävakuutuksesta. Loppuvuoden taloyhtiö säästyi rotilta, eikä muitakaan tuholaisia tavattu. Mikäli yllättäviä vieraita olisi kuitenkin vielä ennen uudenvuoden juhlia saapunut, ei taloyhtiön olisi omaa kukkaroaan tarvinnut tällöinkään raottaa – olihan vakuutusmäärää vielä käytettävissä 28 283,84 euroa.