Ulkoseinän töhriminen aiheutti vuosien prosessin
Vakuutusmeklarin Vahinkotarinat | osa 31
Taidokkaat muraalit voivat olla kauniita ja lisätä asuinympäristön viihtyisyyttä, mutta luvattomasti tahritut seinät eivät ilahduta taloyhtiöitä. Erään taloyhtiön puhdistusoperaatiosta kehkeytyi vuosien urakka.
Eräänä keväisenä aamuyönä oli nimettömäksi jäänyt sankari saanut taiteellisen herätyksen ja toteuttanut itseään mustalla spraymaalilla. Aamun valjetessa koko pitkän kerrostalon seinää koristi musta rantu ja yli 30 seinälevyä oli ottanut spraymaalista osumaa.
Vakuutusyhtiö ilmoitti korvaavansa töhrimisvahingon. Korvausmääräksi vakuutusyhtiö ehdotti noin 4.000 euroa, joka oli sen laskelmien mukaan rakennuksen ulkoseinän puhtaaksi hinkkaamisen tai laattarivin maalauksen laskennallinen hinta.
Materiaali osoittautui luultua hankalammaksi
Puhdistusurakan käynnistyessä huomattiin, ettei tehtävä ollutkaan aivan yksinkertainen. Ongelmaksi nousivat seinän materiaalina käytetyt Steni-levyt, jotka olivat imaisseet maalin niin tiukasti itseensä, ettei puhdistus ollut onnistuakseen. Puhdistusfirmat läheltä ja kaukaa yrittivät suorittaa tehtävää kaikilla kuviteltavissa olevilla menetelmillä sekä valmistajalta saaduilla ohjeilla, mutta spraymaali oli ja pysyi seinässä. Päälle maalaaminenkaan ei yrityksistä huolimatta onnistunut, sillä Steni-levyn pinta on hyvin erikorkuista ”kiveä”, eikä maali levittynyt siihen tasaisesti.
Kaiken lisäksi töhritty talo oli suojelukohde. Sen vuoksi ulkoseinälle ei voinut tehdä ihan mitä tahansa, jottei rakennuksen ulkonäkö olisi radikaalisti muuttunut. Pelkästään yhden levyrivin maalaus olisi muuttanut huomattavasti rakennuksen ulkopintaa, sillä muita levyrivejä seinässä ei ollut maalattu. Koko seinän pesu ja maalaus taas olisi maksanut 30.000 euroa, eli huomattavasti enemmän kuin vakuutusyhtiön tarjoama summa.
Taloyhtiö päätyi uusimaan koko levytyksen
Vakuutusyhtiön ja taloyhtiön näkemykset olivat siis melko kaukana toisistaan. Tämän vuoksi perehdyinkin tarkemmin kaupunkisuunnittelulautakunnan esityksiin ja alueen suojelukaavoihin, ja tein niiden perusteella uudelleenkäsittelypyynnön vakuutusyhtiöön.
Eri vaihtoehtojen tarkastelun jälkeen taloyhtiö päätyi uusimaan koko sivun levytyksen, eli noin 100 levyä. Uudelleenkäsittelyn ja viestittelyn myötä vakuutusyhtiö ilmoitti lopulta korvaavansa 35 % levytyksen uusimisen kuluista ja sokkelin maalauksesta, eli ne levyt ja osa sokkelia, jotka oli töhritty pahasti. Korvaussummaksi tuli 11.000 euroa.
Tapauksen käsittelyyn meni lähes kolme vuotta. Lienee kaikkien osapuolten toive, että taiteilija toteuttaisi seuraavat maalauksensa ihan vain paperille.
Juttusarjan tarinat perustuvat todellisiin vahinkotapauksiin. Näitä yksittäisiä vahinkotapauksia ei voida soveltaa sellaisenaan minkään toisen yksittäisen vahinkotapauksen korvattavuuden arviointiin johtuen mm. vakuutusehtojen mahdollisista eroavaisuuksista ja muutoksista.
