Ilkivallan seurauksena laaja kattovuoto – korvasiko ilmiöpohjainen vakuutus?

Sateella katto oli tulvinut ja vedet olivat päässeet sisälle muutamaan asuntoon. Vahingon syytä selvitettäessä huomattiin, että joku oli työntänyt kattokaivojen lehtisihdit kaivojen sisään siten, että kaivot eivät vetäneet ja sadevesien padottuessa vesikatolle vedenpinta nousi niin korkealle, että vesi pääsi kattoluukkujen kautta yläpohjaan ja sieltä asuntoihin.

Vakuutusyhtiöstä saatiin nopeasti kielteinen päätös ilmiöpohjaisesta vakuutuksesta ja vakuutusyhtiö perusteli kantansa seuraavasti: ”Tapahtumassa sadevesi ei ole päässyt viemäriinsä, minkä seurauksena se on päässyt kattoluukkujen kautta yläpohjaan ja asuntoihin. Talon ulkovaipan eli seinien maanpäällisten kuin maanalaistenkin osien, vesikaton, perustusten, salaojien ja sadevesijärjestelmien tulee olla tehty siten että niiden altistus ulkopuolelta tulleelle vedelle tai kosteudelle ei aiheuta vahinkoa rakennukselle. Jos ne eivät toimi em. tavalla ei näin aiheutunutta vahinkoa voida pitää sääoloissamme äkillisenä, ennalta arvaamattomana vahinkotapahtumana vaan kyse on rakenteellisen puutteen aiheuttamasta vauriosta. Kyseessä ei myöskään ole vesikaton äkillinen ja ennalta arvaamaton mekaaninen rikkoutuminen. Näin ollen emme voi maksaa korvausta vahingosta.”.

Murheisin mielin toimitin päätöksen asiakkaalle, mutta kysyin samalla, olisiko mahdollista selvittää mikä ryökäle oli käynyt tallomassa kattokaivojen lehtisihdit lyttyyn. Ja mikä tärkeintä: milloin. Kesä oli sateeton, joten oli mahdollista, että ilkivalta oli tehty pidemmän aikaa sitten. Isännöitsijä pemmasti urheasti taloyhtiön papereissa ja löysi kuin löysikin raportin noin kuukautta ennen vahinkoa tehdystä katon kuntotarkastuksesta. Silloin kaivot olivat olleet kunnossa. Eli nyt oli tiedossa vahingon tapahtumisen aikahaarukka ja selvyys, että kyseessä oli ilkivalta. Isännöitsijä teki asiasta rikosilmoituksen ja minä uudelleenkäsittelypyynnön uusien tietojen perusteella. Liitteeksi hain Forecan sivuilta sademääriä kohteelle, jolloin aikahaarukkaa saatiin entistä tiiviimmäksi.

Pelkkä ilkivallaksi osoittaminen ei riittänyt

Korvattavan päätöksen saamiseksi ei pelkkä ilkivallaksi osoittaminen ollut riittävää, sillä vesi oli päässyt lorahtamaan sisään rakenteiden läpi. Perustelin uudelleenkäsittelypyyntöä sillä, että kattoa kohdannut vesirasite oli poikkeuksellisen suuri (6 m³) ja koska kattokaivot oli painettu sisään, patoutui vesi katolle. Raportin kuvista näkyi, että vuotanut kattoluukku sijaitsi lähellä kaivoa, jossa padotus oli suurinta. Tällöin vesi oli mennyt siitä mistä se pääsi, eli kattoluukusta kaivon sijaan. Molemmissa vakuutusyhtiölle toimitetuissa raporteissa todettiin, että katossa ei ollut mitään vikaa tai puutetta. Vahinko aiheutui siis poikkeuksellisen suuresta vesimäärästä.

Vakuutusyhtiö ilmoitti samana päivänä, että vahinko tullaan korvaamaan ilkivaltavahinkona 600 euron omavastuulla. Homma kuitenkin mutkistui uudelleen, kun isännöitsijä toimitti kustannusarvion. Siitä nimittäin selvisi, että myös yläpohjan eristeitä oli kastunut reilun 100 m² alueelta. Yläpohja oli niin matala, ettei sinne mahtunut eristeitä poistamaan ja näin ollen vesikatetta olisi avattava ja paikattava, jotta kastuneet eristeet saataisiin poistettua. Taloyhtiö kuitenkin päätti uusia katon samalla kertaa olettaen, että myös paikkakorjauksen osuus (arvoltaan 12.000 euroa) korvattaisiin vahingosta. Vakuutusyhtiö kuitenkin kieltäytyi korvaamasta katosta mitään, koska heidän mukaansa kyseessä oli perusparannus ja katon virheiden ja puutteiden korjausta. Tästä alkoi pitkällinen vääntö vakuutusyhtiön kanssa. Riittävän pitkään kun asiasta oli kiistelty ja erinäisiä perusteluja puolin ja toisin esitetty, vakuutusyhtiö ilmoitti, että paikkakorjaus korvataan. Kaikki meni siis lopulta kaikin puolin hyvin ja taloyhtiö sai korvauksia kaikkiaan yli 50.000 euroa.

Tilaa uusimmat Vakuutusmeklarin Vahinkotarinat suoraan sähköpostiisi tästä!