Asukas havaitsi rivitalokotinsa vesimittarin tiputelleen vettä eteisen lattialle. Paikalle hälytettiin putkimies, joka korjasi mittarin ja vuoto saatiin loppumaan. Samalla kuitenkin huomattiin, että viereisen kaapin alaosa ja laminaatti olivat turvonneet. Se viittasi ikävästi siihen, että pienen vuodon sijaan vettä olikin lorotellut rikkoutuneesta mittarista jo hyvän aikaa.

Vakuutusyhtiö kutsui paikalle kartoittajan, jonka tekemässä raportissa todettiin, että seinät ja lattiat olivat kastuneet eteisen lisäksi tuulikaapista sekä viereisestä kylpyhuoneesta. Kylpyhuoneen pienehkö kastunut alue päätettiin kuivata eteisestä käsin avaamalla kylpyhuoneen seinää.

Tähän asti vahingon käsittely eteni normaalisti. Vakuutusyhtiö ilmoitti korvaavansa vahingon ehtojen mukaisesti vahinkoa edeltävään tasoon.

Asiat kuitenkin mutkistuivat, kun ilmeni uusia ongelmia.

Vesieristeen ikä vaikutti korjaukseen

Kuivauksen yhteydessä kävi ilmi, ettei kylpyhuoneen kuivatus onnistukaan eteisen puolelta rikkomatta vesieristeitä. Kylpyhuone oli siis sittenkin purettava ja kuivattava.

Kuten usein remonttien kohdalla, yksi asia johti toiseen. Rakennus oli yli kymmenen vuotta vanha ja vesieriste ylsi kylpyhuoneesta saunaan. Koska sen ikäisiä vesieristeitä ei materiaalinvalmistajan ohjeiden mukaan pystynyt osakorjaamaan, tarkoitti se sitä, että myös sauna piti samalla purkaa.

Tässä kohtaa asiakas sai ikäviä uutisia: vakuutusyhtiö ei korvaisi saunan osuutta. Sen näkemyksen mukaan ainoastaan ne tilat, joita vesimittarin vuoto oli kastellut, olisivat korvauksen piirissä.

Vakuutuslautakunnan aiempi korvaussuositus oli kiinteistönomistajan puolella

Vakuutuslautakunta oli tapauksessa VKL 296/16 ottanut kantaa vesieristeen yhtenäisen alueen korvattavuuteen. Asuntojen märkätilojen korjauskortin, RT 84-11093, kohta 6.2 mukaan vain alle 10 vuotta vanha vedeneristys voidaan uusia osakorjauksena. Tapauksessa Vakuutuslautakunta oli RT-kortin pohjalta todennut, että vesieriste tulee korvata koko alueelta.

Tein tapauksesta uudelleenkäsittelypyynnön, sillä edellä mainitussa Vakuutuslautakunnan tapauksessa oli mielestäni hyvin paljon samaa kuin tässä vahingossa. Tässäkin tapauksessa talo oli sen ikäinen, että vesieriste oli nykymääräysten mukainen, mutta sitä ei pystytty korjaamaan osakorjauksena. Mielestäni vakuutusyhtiön olisi siis tullut korvata korjaus myös saunan osalta.

Vakuutusyhtiö pysyi kuitenkin kannassaan kuin maljakotilo, eikä muuttanut korvauspäätöstään. Se perusteli kantaansa muun muassa sillä, ettei heillä ollut tiedossa Vakuutuslautakunnan käsittelemän tapauksen asiakirjoja.

Lautakuntakäsittelyyn päätyminen muutti äänen kellossa

Vein asian vakuutusyhtiön sisäiseen muutoksenhakuelimeen, josta tuli sama tulos samoilla perusteilla. Hekään eivät ottaneet kantaa VKL:n lausuntoon.

Koska olin edelleen varma siitä, että VKL:n aiempi ratkaisusuositus soveltui myös tähän tapaukseen, ei minulla ollut enää muuta keinoa kuin kääntyä Vakuutuslautakunnan puoleen.

Käytin perusteluna tuota heidän aiemmin antamaansa suositusta ja pyysin ottamaan kantaa, tulisiko myös saunan osuus korvata suorannaisena omaisuusvahinkona ja/vai pakottavista viranomaismääräyksistä aiheutuneina kohtuullisina lisäkustannuksina.

Tapaus ratkesi lopulta asiakkaan eduksi jo ennen käsittelyä, sillä kun Vakuutuslautakunta ilmoitti asian vireilletulosta vakuutusyhtiölle, nosti vakuutusyhtiö kädet pystyyn ja ilmoitti korvaavansa myös saunan osuuden.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Asiakas oli tyytyväinen meklarin terrierinsitkeään toimintaan.

Juttusarjan tarinat perustuvat todellisiin vahinkotapauksiin. Näitä yksittäisiä vahinkotapauksia ei voida soveltaa sellaisenaan minkään toisen yksittäisen vahinkotapauksen korvattavuuden arviointiin johtuen mm. vakuutusehtojen mahdollisista eroavaisuuksista ja muutoksista.

Tilaa uusimmat Vakuutusmeklarin Vahinkotarinat suoraan sähköpostiisi tästä!

Kuinka voimme auttaa?

(*pakollinen kenttä)